Koska välitöntä paniikkia ei ole päällä, tulee mieleeni tämä:
Scandinavian Music Group - Ei paniikkia
Scandinavian Music Group on ollut yksi lempibändeistäni siitä asti, kun ensimmäinen levy julkaistiin. Muistan tosi hyvin syksy '02 - kevät '03 -ajanjaksolta kuunnelleeni Onnelliset kohtaa -levyä todella, todella paljon. Huh, onpa siitäkin jo paljon aikaa.
Edellisestä paniikista ei taida olla kovinkaan paljon aikaa. Uuden työpaikan etsintä aiheutti jossain kohtaa paniikinomaisia tuntemuksia. Nyt tunne on kuitenkin laantunut ja työpaikka löytynyt, ainakin hetkeksi. Seuraava odotettavissaoleva paniikki lienee joulupaniikki. Tykkään joulusta todella paljon, lahjojen ostelu ja etenkin paketoiminen ja antaminen on ihanaa. Joulun ruuat ja leipomukset ovat ihania. Paniikki syntyykin siitä, että haluaisi tehdä ja laittaa niin paljon. Mutta pystyykö? Ehtiikö?
Henkinen paniikkinappula, onko sitä kaikilla? Jos on, niin onko se toisilla vaikeammin löydettävissä tai hukassa? Löytyykö se iän myötä? Oman henkisen paniikkinappulani olen löytänyt, pystyn mielessäni painamaan tilanteen pauselle ja ottamaan aikalisän. Ties mistä ja miten olen tämän löytänyt. Vaikka kyllä se joskus menee hukkaankin.
Silloin kun paniikki iskee, on avainasemassa luonnollisesti rauhoittuminen. Mitä on tehtävissä, vai onko mitään? Sitten priorisoidaan. Kaikkea ei kuitenkaan voi hoitaa samanaikasesti, paitsi jos paikalla on kavereita auttamassa. Joskus paniikkia aiheuttaa asia, jolle ei itse voi yhtään mitään. Yleensä voi turvautua ajatukseen, että elämässä asioilla on tapana järjestyä, onhan ne järjestyneet tähänkin asti - tavalla tai toisella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti