Positiivisuus ja usko tulevaisuuteen ovat minulle tärkeitä asioita. Olen toisinaan taipuvainen synkkyyteen, enkä suinkaan aina ole aurinkoinen. Näen kuitenkin helposti huonojenkin asioiden hyvän puolen ja ilostun todella pienistä, jopa (muille) merkityksettömistä asioista. Maailmaa voi katsella synkkänä ja kauhistellen, paljonhan täällä on kaikkea kamalaa ja huonoa ja pahaa. Mutta maailma on myös ihan tavattoman kaunis ja ihmeellinen paikka. Kyse on siitä, miten ympärilleen katselee ja mihin päättää keskittyä. Huonojen asioiden olemassaoloa ei tule kieltää, mutta niihin on turha keskittyä loputtomasti. Varsinkin, jos asialle ei voi mitään.
Positiivisuuden ohella kiitollisuus on minulle tärkeää. Kun ei pidä asioita itsestäänselvinä, oppii arvostamaan elämää ja maailmaa ympärillä. Jos suhtautuu kaikkeen synkästi ja itsestäänselvyytenä, hukkuu helposti todella sakeaan suohon. Vaikka lähtökohtaisesti tulen toimeen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa enkä oleta enkä odota ihmisten olevan tietynlaisia, ovat yleiskiittämättömät ihmiset pitemmän päälle sietämättömiä.
Olin kerran pitemmän aikaa melko onneton. Vieläpä niin, etten jotenkin edes itse tajunnut sitä. Jälkeenpäin läheisten kanssa puhuessa selvisi, että muut olivat kyllä nähneet sen, mitä en itse tajunnut. En ollut varsinaisesti masentunut. Tunsin vain oloni erittäin toivottomaksi ja toivoin vain, että asiat ihmeen kaupalla ja itsestään ottaisivat toisen suunnan. Olin ahdistunut, mutta en avoimesti. Tasasin huonoa oloa itkemällä hiljaa hampaita pestessä iltaisin. Sitten tapahtui jotain, muutos jonka itse laitoin liikkeelle enkä enää odottanut, ja minusta tuli onnellisempi kuin koskaan muistan olleeni. Minulle riitti ilon syyksi auringonpaiste, ehtiminen junaan kun olin hilkulla myöhästyä, koiran hännänheilutukset. Keksin vaivatta kymmeniä syitä olla onnellinen ja kiitollinen. Huonoista ja ikävistä asioista keksin hyvät puolet. Pitäydyin ajattelemasta ja puhumasta ihmisistä pahaa, ainakaan täysin tarpeettomasti. Asiat sujuivat hyvin ja välillä suorastaan satumaisesti.
Onnellisuudesta taisi tulla niin pysyvä olotilta, että unohdin pitää itseni onnellisena. Toki elämässä tuli vastaan pari asiaa, mitkä vetivät mieltä matalaksi. Mutta se vaivaton onnellisuuden kokeminen hiipui jonnekin ja olen joutunut ajatuksen kanssa hakemaan sitä takaisin. Asia on vielä kesken.
Tällä hetkellä minulla ei ole mitään syytä olla onneton. Minulla on vähintään tuhat ja yksi syytä olla onnellinen. Täydellistä kaikki ei ole, mutta tarpeeksi täydellistä tähän hetkeen kuitenkin. Jotkut asiat kun vaativat aikaa tapahtuakseen.
Jos joskus on semmoinen päivä, ettei millään jaksaisi löytää aihetta onneen, on hyvä palauttaa mieleen tämä (en valitettavasti tiedä tekstin alkuperää, löysin tämä nyt nopealla googlauksella vauva.fi -palstalta, haha):
Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteita ylläsi, katto pääsi päällä ja paikka, missä nukkua, olet rikkaampi kuin 75% maapallon ihmisistä. Jos sinulla on rahaa pankkitilillä, rahaa kukkarossa tai vaikka vain muutama ylimääräinen kolikko pöytälaatikossasi, silloin olet yksi maailman rikkaimpia – kuulut siihen 8% joukkoon, jotka muodostavat maailman taloudellisen pintakerman. Jos heräsit tänä aamuna terveempänä kuin sairaampana, olet onnekkaampi kuin ne miljoonat ihmiset, jotka eivät selviä tästä viikosta hengissä. Jos et koskaan ole kokenut pelkoa sota-alueella, vankilan yksinäisyyttä, kidutuksen kamaluutta tai nähnyt nälkää, olet saanut enemmän kuin 500 miljoonaa muuta ihmistä maailmassa. Jos voit mennä kirkkoon tai hengelliseen kokoukseen ilman pelkoa häirinnästä, pidätyksestä tai kuolemasta, olet onnekkaampi kuin kolme miljoonaa muuta ihmistä. Jos vanhempasi elävät ja ovat edelleen naimisissa keskenään, kuulut todella harvinaisten ihmisten joukkoon.
Omassa elämässäni toteutuu kaikki kohdat näistä, eli minulla on siis syytä kokea itseni harvinaisen onnelliseksi. Jotkut ihmiset sanovat tällaiseen ajattelutapaan, että ei se Afrikan lasten kärsimys poista minun kärsimystäni, minulla on oikeus omiin tunteisiini ja jokaiselle ne omat murheet ovat ne suurimmat. Totta, mutta tarkoitus onkin hakea perspektiiviä siihen, että onko se oma elämä sittenkään niin pielessä, ja onko niillä pikkuasioilla väliä.
Eli lähdetään nyt sitten tästä liikkeelle. Minulla on noin paljon syytä olla onnellinen joka ikinen päivä kun suurinkaan osa tuon tekstin kohdista toteutuu minun kohdallani. Tarkastellaan niitä muita asioita sitten myöhemmin.
Cuul, olen kanssa samoilla linjoilla kanssasi. Itsellä on myös tällä hetkellä paljon enemmän syitä olla onnellinen vaikka jotkut asiat harmittavat, kuten vaikea työllistymistilanne. Asia ei kuitenkaan ole minun päätettävissäni, joten miksi murehtia liikoja. Voin tehdä ainoastaan oman osani niin hyvin kuin pystyn ja toivoa parasta. Työllistyminen ei kuitenkaan ole pikkuasia, mutta tärkeämpiä asioita ovat kuitenkin hyvä tukiverkosto, koti, puoliso, terveys jne. joista voin olla onnellinen :)
VastaaPoista